Entä jos politiikan suurin ongelma ei olekaan se, että väärät ihmiset ovat vallassa – vaan se, että kaikkien pitää nykyään olla niin varmoja olevansa oikeassa?
Politiikassa tuntuu pärjäävän yhä paremmin se, jolla on varma mielipide, yksinkertainen ratkaisu ja riittävän kuuluva ääni. Ja mitä äärimmäisempi mielipide on, mitä enemmän se aiheuttaa kohua, sen parempi. Mutta yhteiskunta ja maailma ei ole yksinkertainen.
Talous, ilmasto, maahanmuutto, sosiaaliturva, ruoantuotanto, terveydenhuolto, turvallisuus tai luonnon monimuotoisuus ovat kysymyksiä, joissa ei ole yhtä ainoaa totuutta tai ratkaisua. Jokainen päätös vaikuttaa moneen asiaan, ja jokaisella ratkaisulla on hintansa. Täydellisiä, siistejä ja helppoja ratkaisuja on vain silloin, kun kokonaisuuden jättää huomiotta.
Silti politiikka kannustaa esittämään asiat yksinkertaisina.
Kun poliitikko saa kannatusta kertomalla tietävänsä, mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan, syntyy kierre. Ensin pitää vakuuttaa muut siitä, että oma vastaus on oikea. Lopulta siihen alkaa luultavasti uskoa itsekin.
Sen seurauksena politiikan tarkoituksena ei tunnu enää olevan parhaan mahdollisen ratkaisun etsiminen, vaan oman mielikuvan tai näkemyksen todistaminen siksi ainoaksi oikeaksi.
Vasemmistohallitus voi olla aivan yhtä metsässä kuin oikeistohallitus, jos lähtökohtana on, että vain meidän ideologiamme tarjoaa oikeat vastaukset ja muiden tehtävä on ymmärtää olevansa väärässä.
Demokratian pitäisi toimia päinvastoin.
Mehän nimenomaan tarvitsisimme ihmisiä, jotka näkevät maailman eri tavoin – ihmisiä joilla on erilaisia kokemuksia, arvoja ja käsityksiä. Ihmisiä jotka edustavat kaikkia mutta jotka osaavat istua samaan pöytään ja haluavat yrittää ymmärtää miksi toinen ajattelee niinkuin ajattelee, ja löytää uusia – parempia – keinoja viedä maailmaa eteenpäin.
Kompromissi ei ole epäonnistuminen. Oman mielipiteen muuttaminen uuden tiedon perusteella ei ole heikkoutta.
Epävarmuuden myöntäminen ei tarkoita, ettei osaisi johtaa.
Päinvastoin. Vaikeissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä pitäisi olla täysin hyväksyttävää sanoa: ”En tiedä vielä. Selvitetään. Kuunnellaan muitakin ja katsotaan, mitä seurauksia eri vaihtoehdoilla olisi.”
Tätä odotellessa…
(Kuvasta kiitos tekoälylle, mielestäni se kuvaa nykyistä keskustelukulttuuria aika osuvasti)