Miljoonia tuotantoeläimiä – tuntevia ja eläviä olentoja – synnytetään ja teurastetaan joka päivä oloissa, jotka eivät anna niille minkäänlaista mahdollisuutta elää hyvää elämää. Vaikka lihan, kananmunien ja maidon tuotannon päästöt lämmittävät ilmastoa, tulevan CAPin tavoitteissa ja maatalouden panostuksissa näkyy edelleen vain pyrkimys tuotannon kehittämiseen kilojen ja litrojen kautta – entistä enemmän, entistä tehokkaammin.
Jatkuvan tehostamisen ja optimoinnin ohjaama eläinten jalostus on tuottanut meille eläintyyppejä ja rotuja, jotka ovat kelpoisia vain kärsimään ja kuolemaan. Eläimiä, joiden ruumis ei kestä niiden lihasten kasvuvauhtia, joiden poikaset eivät enää kykene syntymään normaalisti ja joiden ranka ei kestä liikkumista vapaasti, vaikka se niille mahdollistettaisiinkin – kotimaiset lihasiat ja broilerit näistä vain tutuimpina esimerkkeinä.
Tämä kehitys ei ole alkutuottajien vika, sillä tätä tuotantoa ja maaseudun rakennekehitystä ohjaavat poliittiset päätökset kansallisella ja EU:n tasolla. Valitettavasti tuotantoeläimet eivät äänestä, tai järjestä mielenosoituksia, ja ehkä siksi politiikan ja poliitikkojen on helppo katsoa sivuun, tai tuudittautua ajatukseen, että lopulta vastuu on kasvattajan, teurastajan, kaupan tai kuluttajan – jonkun muun. Me vihreät suomessa ja euroopassa emme saa antaa tämän jatkua.
Ensisijainen ja kaikista kiireellisin toimi on vaatia EU:ta määrittämään yhteinen tuotantoeläinten hyvinvoinnin minimitaso, joihin kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat ja johon EU:n maatalouden tukipolitiikan minimitaso sidotaan. Kansallisen lainsäädännön, kansallisesti päätettävän tukipolitiikan sekä eläinten hyvinvointikorvauksen avulla voitaisiin näin tehdä tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamisesta aidosti kannattavaa. Vain näin me voimme luoda kannustimia reiluun ja kestävään eläintuotantoon kotimaassa ja kannustaa samaan myös muualla.
Minna Hölttä
(Puhe, puoluekokous 2021)